Tämä huuhaa hullu on nähnyt usein unta eräästä asunnosta.

Vallan on jännittänyt että milloin ja missä tuo asunto tulee eteeni.

Katonrajassa ei ole boordia vaan kirjahyllyn tyyppinen lauta.

Näkymä alas kadulle on niin selvä, että piirrettävissä olisi, jokaista yksityiskohtaa myöden

jos osaisin vain piirtää.

Tunnen tunnelman.

 

Odotan kuin pikkutyttö joulupukkia, puhelua eräästä asunnosta.

Asunnosta jonka haluan vuokrata.

Kodin tekisin tuosta asunnosta.

Minun näköisen kodin.

Koti jonne voisin puhallella turhautumistani, ilman että

toinen tukikohtani siitä kärsisi.Päinvastoin.

Saisin ylitsepursuavan luovuuteni purkaa tunnelman luomiseen.

Ilman että joudun taiteilemaan kompromissin, luvan tai hyväksynnän kanssa.

Voisinpa kömpiä omaan pesään hengittelemään, tai peitellä poikani peittoon

tuon pesästä lentäneen pikku untuvikon joka myös on sillointällöin yösijaa vailla.

Mukavaa olisi kömpiä kuolemanväsyneenä töistä suoraan parin askeleen päähän.

Saisinpa, voisinpa...

Peukut pystyyn