Heräsin kamalaan krapulaan,
ja syynä ei ollut alkoholi eikä moraali.
Aiheähky.
Vihaan tulessa makaamista, vaikka opiskelenkin siihen että
asiat vaativat oman kypsymisaikansa ja että monet asiat
lonksahtelevat paikoilleen itsestäänkin.
Nyt on vain sellainen olo että haluan ottaa konkreettisesti askeleen, ja lopettaa
analysoinnin ja pähkäilyn.
Ja luottaa tunteeseen
Yritän oikein kovasti kuunnella korvat höröllä sydämeni ääntä
vaikka sivuäänet tahtovat sotkeakkin kuuntelua.
Onko se taas sen egon ja oikean minän ja vielä lisäksi ulkoisten painetten kakofoniaa.
Vai yritänkö päästä lobotomialeikkaukseen?
Hörökorvat sanoo että haluan elää "yksin " niin yksin kuin lapsellinen nyt voi elää.
Siis ihan oikeasti yksin.
Puolittaisen lobotomialeikkauksen jälkeen toivon että osaisin olla
tyytyväinen siihen mitä minulla on.
Arvostaa ja iloita
Mutta kun....