Heräsin kamalaan krapulaan,

ja syynä ei ollut alkoholi eikä moraali.

Aiheähky.

Vihaan tulessa makaamista, vaikka opiskelenkin siihen että

asiat vaativat oman kypsymisaikansa ja että monet asiat

lonksahtelevat paikoilleen itsestäänkin.

Nyt on vain sellainen olo että haluan ottaa konkreettisesti askeleen, ja lopettaa

analysoinnin ja pähkäilyn.

Ja luottaa  tunteeseen

Yritän oikein kovasti kuunnella korvat höröllä sydämeni ääntä 

vaikka sivuäänet tahtovat sotkeakkin kuuntelua.

Onko se taas sen egon ja oikean minän ja vielä lisäksi ulkoisten painetten kakofoniaa.

Vai yritänkö  päästä lobotomialeikkaukseen?

Hörökorvat sanoo että haluan elää "yksin " niin yksin kuin lapsellinen nyt voi elää.

Siis ihan oikeasti yksin.

 

Puolittaisen lobotomialeikkauksen jälkeen toivon että osaisin olla

tyytyväinen siihen mitä minulla on.

Arvostaa ja iloita

Mutta kun....