tiistai, 26. toukokuu 2015

Usko jo - Elä !

Oma tunnelma ollut koko päivän mollivoittoinen

Aamu käynnistetty migreenillä , jo valmiiksi herkkä ja huolestunut

kunnes ystävältä huonoja uutisia.

Lisätään lisää huolta.

Ystävän veli makaa teholla.

En usko Jumalaan, mutta nyt on pakko ristiä kädet

Toivoa ja uskoa.

 

 

maanantai, 25. toukokuu 2015

Huuhaa hullua

Tämä huuhaa hullu on nähnyt usein unta eräästä asunnosta.

Vallan on jännittänyt että milloin ja missä tuo asunto tulee eteeni.

Katonrajassa ei ole boordia vaan kirjahyllyn tyyppinen lauta.

Näkymä alas kadulle on niin selvä, että piirrettävissä olisi, jokaista yksityiskohtaa myöden

jos osaisin vain piirtää.

Tunnen tunnelman.

 

Odotan kuin pikkutyttö joulupukkia, puhelua eräästä asunnosta.

Asunnosta jonka haluan vuokrata.

Kodin tekisin tuosta asunnosta.

Minun näköisen kodin.

Koti jonne voisin puhallella turhautumistani, ilman että

toinen tukikohtani siitä kärsisi.Päinvastoin.

Saisin ylitsepursuavan luovuuteni purkaa tunnelman luomiseen.

Ilman että joudun taiteilemaan kompromissin, luvan tai hyväksynnän kanssa.

Voisinpa kömpiä omaan pesään hengittelemään, tai peitellä poikani peittoon

tuon pesästä lentäneen pikku untuvikon joka myös on sillointällöin yösijaa vailla.

Mukavaa olisi kömpiä kuolemanväsyneenä töistä suoraan parin askeleen päähän.

Saisinpa, voisinpa...

Peukut pystyyn

 

 

 

sunnuntai, 24. toukokuu 2015

Anna mahdollisuus

Kaamea kankkunen.Taas

Tällä kertaa alkoholin ansiosta

Parhaan ystävättären  kanssa oltu ryypiskelemässä, tanssimassa

ja maailmaamme parantamassa.

Kovaa hommaa.Päätä särkee ja väsyttää.

Markkina-arvokin mitattu sillä vientiä olisi ollut.

Sehän on aina periaatteessa positiivista.

Oma aviomies pitkästä aikaa maisemissa, hellyyttävän lempeällä tuulella.

Sanoi ääneen että ihanaa päästä viereeni nukkumaan.

Kysyinkin miksei useammin tuollaista ääneen lausuttua kuule.

Siitä innostuneena aloin raapustamaan sääntöjä

Ennen sääntöjen kirjoittamista kerroin että haluan vuokrata erään asunnon.

Kaupunkiasunnoksi, citypesäksi.Omaan ja  muittenkin käyttöön.

Asia jota olin harkinnut jo pitkään, ja päätin oksentaa idean ulos,

samalla kun ahdoin sisääni hampurilaisateriaa.

Aviomies otti asian oikein mukavasti, oli mukana juonessa

remonttiapuakin tarjosi.

Kaameasta kankkusesta ja pirun painavasta päästä huolimatta

olo keveni kummasti ja nyt jännitääkin kovasti että saanko asunnon vain en, ja vielä mihin hintaan.

Niin ne säännöt:

1.Pussaa joka päivä

2.Kerro rakastavasi päivittäin

3.Kehu ja kannnusta

4.Kysy miten toinen voi

5.Kysy mitä tehdään yhdessä, kun on vapaata..

Lista on jääkaapin ovessa, siksi siinä ei lue

SEKSIÄ JA PALJON KIITOS

 

Sielunkumppanilta tullut kaverillisia viestejä,

jos viestejä ollenkaan.Voimmekin käyttää energiavaroja rakkaimillemme.

Tavaksi tullut maanantaitapaaminenkin taitaa jäädä huomiselta väliin,

miksipä mennä sotkemaan hyvin alkanutta etäisyyttä taas provosoimalla yhtään mitään.

Taidanpa lähettää vinkin "säännöistä "siihenkin suuntaan.

Saa varastaa vapaasti idean.

 

perjantai, 22. toukokuu 2015

Lobotomia vai kuulolaite?

Heräsin kamalaan krapulaan,

ja syynä ei ollut alkoholi eikä moraali.

Aiheähky.

Vihaan tulessa makaamista, vaikka opiskelenkin siihen että

asiat vaativat oman kypsymisaikansa ja että monet asiat

lonksahtelevat paikoilleen itsestäänkin.

Nyt on vain sellainen olo että haluan ottaa konkreettisesti askeleen, ja lopettaa

analysoinnin ja pähkäilyn.

Ja luottaa  tunteeseen

Yritän oikein kovasti kuunnella korvat höröllä sydämeni ääntä 

vaikka sivuäänet tahtovat sotkeakkin kuuntelua.

Onko se taas sen egon ja oikean minän ja vielä lisäksi ulkoisten painetten kakofoniaa.

Vai yritänkö  päästä lobotomialeikkaukseen?

Hörökorvat sanoo että haluan elää "yksin " niin yksin kuin lapsellinen nyt voi elää.

Siis ihan oikeasti yksin.

 

Puolittaisen lobotomialeikkauksen jälkeen toivon että osaisin olla

tyytyväinen siihen mitä minulla on.

Arvostaa ja iloita

Mutta kun....

 

 

 

 

 

torstai, 21. toukokuu 2015

Mitä tapahtuu?

Jahas, vai että väität että työllä työnnetään välillämme oleva jännite, latinki ja

intohimo pois.Kuulemma me selviämme tästä yhdessä

ja entistä vahvempina jatkamme matkaa.

Ymmärsin että yhdessä, ystävinä.

No onnea meille molemmille vaan siihen matkantekoon.

Onnea ihan helvetisti.

Onko seurassani Auervaara Casanovan suvusta

vai olenko minä ihan sinisilmäinen ääliö.

Vai onko seurassani oikeasti ihminen joka haluaa

olla tekemisissä kanssani, hyväksyä minut vikojeni kera.

Ihminen jonka kanssa olen jutellut ja itkenyt

nauranut ja iloinnut, yhdessä, erikseen ja samaan aikaan.

Kuulostaa aika ystävältä.

 

Tunneskaalaa leveimmillään.